Kuka sanoi että rakkaus on lailla joen ilman rantaa? Kaikella on rantansa, ja hakijansa, metsästäjänsä, tappaja ja ynnä muita jotka vievät tunteesi, ajatuksesi ja muutenkin johdattaa sut joko umpipolkuun tai suoraan rannan hiekkakasaan. Siellä ravut saksivat varpaankynsiäsi ja kauniit limaset meritähdet imukupeillaansa kiinnittyvät niskaasi. Näin myös täällä. Tunteet haalenee, niin kuin on tapana sanoa, näinä aikoina. Tunteet kyllä jää, mutta karkkipaperi vaan rutistuu entisestään, eikä sitä ojoon saa, edes silitysraudalla, kyllä siihen naarmuja jää tai ei varsinaisia naarmuja mutta ryppyjä kera viirujen. Ja niin jää naarmuja mun mieleenkin. Pitkävihasuus ei ole syy olla vihanen, vaan syy olla vihanen on se, että tuntee itsensä loukatuksi, vaikka loukkaus sanana on suuri, voi loukkaantua tiedosta mikä ei vastaa sitä mitä haluaisit, egoistimaisuus loistaapi jälleen ! Mutta ei huolia, ignorisointi on yksi parhaimmista keinoista, samoin kuin välinpitämättömyys. Ja karkkipapereissa se niin osaa loistaa, jos antaa sille valtaa ! Ne vaan lentää tuulen mukana jos niihin ei tule makua, ei mitään painavaa, kestävää mikä pitää karkkipapein maassa. Kuka sanoi että karkkipaperilla ei ole väriä? - ei kukaan. Mutta sanon näin: Ole värikäs, asiat täyttävät sut ja pystyt pitämään jalat maassa. Tuuli vie ja tuuli tuo, sekottaen pääsi ! Rantaudu, rentoudu, tänään pidetään hauskaa <3
Kipu kärjistyneenä valtaa vain mielen
elän hetkessä, mutta tämä on mennyttä
ymmärrän huudon, mutten kaikua kuule
olen vain yksin, tämän hetkellisen tärinän kanssa
minne mä menenkin, hymy on maassa
selkäranka huutaa kipua, pahasta
tunnu ei vuodet, pelottaa huolet
tappo on henkisesti suuri, ja mä kyynelehdin
eikä kukaan kuule, kun lattiaan koskee
lattia peittyy, tulviten suolast ja vedest
niin suolasia ne kyyneleet ovat
niin voimaton ja heikon on tie
enkä näe iloa siellä, en tunne, se ei tykytä
heräten ääniin, selkä peittyy joka ikinen yö, saunatunnelmal
valutan nestettä, joka lämmittää ihoa, mut ei sieluani sisäl
tiedän, kylmyys on hetkiä peittävä
ja minne katosi vuodet, ne päivät ja hetket
minne katosi hymy katseiden keskel
ja mikä pelastaa,
tieto?
tieto sisäinen oma ja hänen
tieto siitä, et jossain on valo
ja sä halusit sammuttaa, pidellen sitä
olin omistautunut sulle, maatessa kämmeniesi välissä
ja nyt liiskasit minut kuin muurahaisen
en tunne kipua, sillä kuolema voitti, tämänkin pelin
menetin kaiken, se mikä piti mut hengis,
sosiaalisuus, ja muiden ihmisten lämpö
olen nyt yksin, ja vain kuu on lailla minun, täysin
ypöyksin.
Elämä on sitä, juhlimista täynnä ,mutta senkin keskelle mahtuu ajatuksia, mietteitä, ja yksi niistä on tämä ” Toisen epäonnesta et voi saada itselle onnea ” Mitä se meinaa? Miun maailmassa se meinaa sitä, et jos jollain ihmisel menee huonosti jonkun läheisen ihmisen kans, ja joku riistää heiltä onnen, omimalla sen, siitä ei voi syntyä mitään hyvää, kestävää riistävälle + vihaan katkeria pitkävihaisia ihmisiä. Mutta tästä ilosuuteen, loma on loppusuoralla eikä tunnu pahemmin että loma, lomana ois loma ! Niin lyhyt, mutta niin seikkailuja täynnä. Kyllä se on ihanaa viettää aikaa tanssilattialla, hyvässä ihanassa seurassa kera lasinsirut korkokenkien pohjassa.
Mihin tulokseen oon päässy? Baarissa käyvät vauhtihirmut, ovat joko A) seuraa etsimässä + juomassa B) Juhlimassa, pitämässä hauskaa + mahd juomassa C) Yksinäisiä, jotka haluavat surunsa poistaa menol tai D) niitä jotka vain tahtovat vetää perskännit ja unohtaa kaiken + sekä o niitä jotka odottavat IHMEEN TAPAHTUVAN. Eihä siin sit mitää, minä olen se selvä joka vain nauttii ajasta, katseista, ihmisistä, valoista ja kaiken kaikkiaan seurasta. Yks mieleenjäävä juttu tällä viikolla on yhden naisen sanoma ” harrastaa saa muttei lapsia tehdä “, onkohan elämä sitten vaan tunteiden vuorovaikutusta? Ihmiset tarvitsevat lämpöä, jotkut pitkäkestoista, joillekki riittää hetkellinen, jotkut eivät ollenkaan tarvitse koska pelkäävät. Mutta olen päättänyt ja haluan että muutkin miettivät välillä itseään. On syytä elää myös omaa elämää, itteä varten, aina ei vaan saa ajatella muita, koska muuten ei saata tuntea olevansa kartalla oman marjakorin kanssa, vaan jonkun toisen, mikä on surullista : (
Huomenna jo uusivuosi, ja juhlimista. Kamaluutta, se eka osio. En vaan HALUA, en vaan HALUA. Se meinaa henkistä kuolemaa, mutta siitäkin on selvittävä=) Kohta vauhtiin, karpalomaisella juomalla, marjafrendin kera<3
Kuka sanoi, että lauantai päivät on luotu pelkästään hupille ja juhlinnalle- MINÄ, mutta en tänään. Olen toisessa kuoressa, siinä mikä tuntuu niin kotosalta, lämpöseltä ja ihanalta, eli ISOHUPPARI, villasukat, plus lökärit ja hurjasti teekuppeja kera teen, nenukan ees. Ihanaa vaan kasella kuvia mitä vuosien saatossa on tullu otettua ja ah, sauna<3 Sauna on niin kova sana väsymyksen ja iloisuuden keskelle. On vaan niin helppo olla onnellinen, vaikka fiilikset on odottavaiset. Vastasyntyneenä saunan jälkeen, voi vaan olla, yksin, ei vilinää ei mitään ympärillä, pelkkä sinä ja kuvat ja runoileva mieli! Nyt kun pääsisi rannalle, tuijottamaan laineita, merisiilejä ja sudenkorentoja jotka nauttivat tästä elämästä vain päivän verran. Mitä minä sudenkorentona tekisin? Tällä hetkellä, antaisin oman elämäni jäädölle, jäätö nimeltä väsymys, ja mä nautin 
Toivottavasti myös kaiffarinikin, jotka nyt siemailevat paholaisen juomaa ja vastaanottavat kaikki ne äänet minkä ilta heille tarjoaa, nauttikaa <3
Whautsivau, niin huippuhyvil fiilingeil viettelen tät rentoo lauantai päivää. Tekis mieli vaan hukuttautua sängyn lämpöön ja nukkua, niin paljo nukkua et taju ja henki lähtis. Mut ei täs auta ku valvominen, yö oli upea, ilta oli upea, ja muutenkin kyllä ne vieraat on kivoja ! Tuli taas niin vietettyy railakasta elämää. Katolla o kivaa, varsinkin jos on joulukuu, ei lunta, eikä tuulta. Sielt vaa näkee koko menon, vaikka meno on näillä seuduilla varsinaisen kuivaa. Se tuli todistettua eilen, kun matkasimme kaiffarinkaa Seurahuoneelle. Ai siellä mukamassa seuraa?Musiikkia löytyi mutta ihmisistä oli puutetta. Ois vaa pitän uskoo portsareita, jotka salakalavasti katsoivat meitä, nuoria, seikkailun tarpeessa olevia ja sanoivat että ihmisiä ei ole. Sentää toivotti hyvää matkaa ! : )
Tuli sitten meidän matkaamme pieni kiekura, mutka. Ennen reissua baariin, tutustutin vieraan Hyvinkäältä kaiffareihini, oikeastaan hän näki lähes kaikki, ne vain pursusivat eri tuubeista, varsinkin baarissa mutta myös ihan kotioloissaki. Ja päivän eräs hauskimmista kommenteista oli ” Tässä autossa on tuoksut ( tupakka) ” Kaiffarit kaipas pitkästä aikaa kruisailuu pitkin toria,pitkin katuja joita valolyhdyt ja jouluvalot koristaa.
Koomisinta oli illassa se, että sama tanssijahemmo oli tälläkin kertaa seurahuoneella, mutta tällä kertaa eri kaupungin huoneella. Siellä sitä menoa riitti, ai että <3 Rakastan tanssilattioit, jossa on lasinsiruja, säälittäviä sinkkuja ja MUSIIKKIA! Mutta se tyyppi, joka tanssitti meitä viime viikolla, oli taas siellä. Veti hurjan upeita ” robottimaisia ” liikkeitä jotka vaan veivät minutkin mukanaan. Oli kyl muksaa, niin muksaa että oksat pois. Oikeesti, se tunne kun tiedät että joku ei tanssi lähes koskaan, ja saat sen tanssimaan, pääset nauramaan jokaselle hutaralle tanssiliikkeelle, jota känninen sydän keikuttelee. Onse niin upeaa, ja niin piristävää, että hymy nousee poskelle samalla tavalla ku illan aikana nousi yhdellä hymy korviin, hänen kutsumalla nimellään, mafiaolenminämuttakaukanatodellisuudesta. Ja olen niin onnellinen, että ei tapahtunut mitään kohtauksia, dramaattisia kohtauksia, kaikki vain meni omille paikoilleen, ja kyllä ihmiset osaavat yllättää hyvälläkin tavalla. Luottamus on kyllä asian ydin, pihvin keskusta ja hampparin lisukke ! Ainiin muffinsit oli tehty strutsinmunasta ja strutsin verestä, mutta maistu suklaiselta ja hyvin alas meni. Ainoastaan unohdettiin toteuttaa suunnitelma numero kolme, eli jakaa muffinseja vastaantuleville. Oli niitä sentään neljä mukana, mutta kyl ne aamullakin kelpasivat, pariskunnalle joka harvemmin nukkuu ja herää ennen muita. Yhteys siinäkin, kun ei nuku, niin ei herääkkään.
Aivan aivan, ja ikuistan myös tämänkin, raha on hyvästä, varsinki ku sitä saa joltain tietyltä ihmiseltä, kuten isältä kerran kolmessa vuodessa. Kyllä se tuntuu hyvältä ja saa silmät näyttämään rinkeleiltä ! Tässä hieman kuvamatskuuu, millanen meno voi olla, taino, millanen meno ei saisi olla !
Kiire, kiire kai se on vain luonteenpiirre !
Tästä lähtee huippuhauskan tylsät jutut ja muutenkin kaikkeakaikkea, mutta nyt ei ole vielä aikaa moiseen ! Muffinsit huutaa ” syö meidät “. Kai se on toteltava, tänään on juuri se päivä kun näillä nurkilla tapahtuu enemmän ku laki sallii, ja veri kiertää suonissa, niin ripeää vauhtia kiertää että jännitys vain suurenee ja kehon valtaa täpinät! Perjantai-ilta sentään ja yllätysvieras saapuu ! Niin hassun outoa, mutta kaikesta on selvitty, ja tästäkin tullaan selviämään ! Nyt teetä nauttimaan ilosten muffinien kera, ommom<3
RSS syöte
